Suomalaiset opintiellä

Moi, olen Matias koulupoika. Tänä päivänä Turussa, eli kotikaupungissani on suuri tapahtuma. Vuosi on 1640. Eilen olin tämän tapahtuman takia rankoissa hommissa. Siivosin tuttujemme ja meidän pihaa, sekä veimme suuria säkkejä roskia pois kaduilta. Kaikki pienemmät lapset ovat nyt leikkimässä ja eläimet juoksentelevat jaloissamme. Kerjäläisetkin, jotka eivät useimmin ole parempiosaisten joukossa ovat tänään täällä. Ratsumiehet odottavat jo innolla kanssamme Pietari Brahen saapumista.

Nyt hän saapuu suuren juhlakulkueen kanssa. Juhla on järjestetty, koska Turkuun tehtiin yliopisto. Minäkin olen hyvin innoissani, koska pääsen nyt yliopistoon opiskelemaan.
Olemme menossa kulkueen perässä yliopiston juhlasaliin. Pietari Brahe alkaa aivan kohta pitämään juhlapuhetta kuningatar Kristiinan puolesta. Puheen jälkeen menemme vielä hienoon tuomiokirkkoon ja päivälliselle, joihin kaikki saavat osallistua, vaikka Brahe onkin juhlan tärkein henkilö.

Vuosi 1646. Olen käynyt jo kaikki muut koulut ja pääsen viimein yliopistoon, jossa me suomalaispojat saamme opiskella. Tänään on tutustumiskäynti yliopistoon, jonka jälkeen kaikki saavat päättää aikovatko jäädä opiskelemaan, vai menevätkö töihin rankkoihin hommiin ilman opiskelua. Yliopistossamme on vain viisi luokkahuonetta, eikä uuneja ole. Talvi on sen takia hyvin ankara. Kirjojen kalliiden hintojen takia niitä on todella vähän.

 

 

Minun tieni yliopistoon ei ollut kuitenkaan helppo. Ensin minun piti opiskella pedagogiossa lukemaan ja kirjoittamaan ruotsin kieltä. Sitten pääsin triviaalikouluun opiskelemaan kaunokirjoitusta, uskontoa, laskentoa, kreikkaa ja kaikista tärkeintä latinan kieltä. Näitä taitoja tarvitsen jos haluan aikoa kauppiaaksi tai virkamieheksi. Kymiaanissa opiskelin hepreaa, logikkaa, matematiikkaa, historiaa ja luonnontiedettä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli latina.

 

Koulutyöni alkoi jo aamulla kello viisi ja loppui illalla kello viideltä. Minä ja muut oppilaat siivosimme ja lämmitimme luokan. Kurimme oli hyvin ankara. Opettajamme löi patukalla sormille jos olisin ollut hidas oppimaan. Luokan muutkin oppilaat kiusasivat hitaasti oppivia oppilaita. Lauantaisin laiskoja ja hitaasti oppivia odotti kunnon selkäsauna. Minulla ja kaikilla muilla oppilailla oli kova ikävä kotiin ja nälkä kurni mahassa, sillä olimme melkein kaikki köyhissä oloissa.

 

1600-luvun ylioppilas on suuri herra tai ainakin omasta mielestään. Hänellä on kiiltävä miekka ja päässään hieno lierihattu. Ne kuuluu ylioppilaan asuun. 1600-luvun ylioppilas on sotaisen ajan kasvatti. Raskaiden opintojen oppilaat mellastavat öisin