Kuninkaallinen postikuriiri

Johdin postilaitosta Tukholmasta käsin.

Minä kuljetin postia viestiketjun tavoin ja minua kutsutaan siis  kuriiriksi.

Aluksi vein posia postitalosta toiseen jalan ja myöhemmin ratsain. Minun matka yksinäisellä metsätiellä oli vaarallinen. Vankeuden uhalla minua kiellettiin puhumasta kenenkään kanssa , matkan piti joutua tietyllä nopeudella ja vastaantulioiden piti väistyä tiepuoleen minun tieltä.

Minulla on virkamerkki, satulalaukku, ostitorvi ja pistooli.

Joskus rosvot sattuivat tielleni, mutta onneksi minulla oli hevonen.

Minä sain aina kuljetettua postini oikealle omistajalle.

Minun työni on helppoa mutta joskus hankalaa.

Minun mielestäni pitäisi tehdä uusi viestin kuljetus juttu. Sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen me tapasimme toisiamme kirkonmäellä ja saatiin kuulla siellä viimmeisimmät uutiset. Myös minä kerroin kirkon kansalle saarnatuolista käsin kotimaan ja ulkomaiden tapahtumista. usein me saimme kuulla että jossakin päin oli taas sota. Kirkossa kuulutettiin meille myös kuninkaan käskyt, uudet lait, veromääräykset ja muut uudistukset. Joka tiistai minä lähdin pienellä purjeella varustetulla soutuveneellä Ruotsin Grisslehamnista kohti Ahvenanmaata ja Turkua. Rannikon me kuljetettiin postia henkemme uhalla saadaksemme palkakseen vain pienen verohelpotuksen. Samanlainen postireitti kulki myös Helsingin läheltä tallinnaan. talvella me teimme matkaa reellä ja hevosella. Näillä matkoilla ei vältytty kuolonuhreiltakaan. Matkan vaarat voi todeta jokainen nykypäiväinen matkailiakin kulkiessaan syysmyrskyssä meren ylitse Viroon.